presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) gaikkehan gaikkehin
2.p.ent. (don) gaikkehat gaikkehit
3.p.ent. (son) gaikkeha gaikkehii
1.p.tot. (moai) gaikkehetne gaikkeheimme
2.p.tot. (doai) gaikkeheahppi gaikkeheidde
3.p.tot. (soai) gaikkeheaba gaikkeheigga
1.p.flt. (mii) gaikkehat
(mii) gaikkehit
gaikkeheimmet
2.p.flt. (dii) gaikkehehpet gaikkeheiddet
3.p.flt. (sii) gaikkehit gaikkehedje
presens nektingsform
(odne in) gaikket
preteritum nektingsform
(ikte in) gaikkehan
perf.partisipp
(lean) gaikkehan
imperativ 2.p.ent.
(til en) gaikket
imperativ 2.p.tot.
(til to) gaikkeheahkki
imperativ 2.p.flt.
(til flere) gaikkehehket
Eanet sojahanhámit →

gaikkehit (verb)

presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) gaikkehan gaikkehin
2.p.ent. (don) gaikkehat gaikkehit
3.p.ent. (son) gaikkeha gaikkehii
1.p.tot. (moai) gaikkehetne gaikkeheimme
2.p.tot. (doai) gaikkeheahppi gaikkeheidde
3.p.tot. (soai) gaikkeheaba gaikkeheigga
1.p.flt. (mii) gaikkehat
(mii) gaikkehit
gaikkeheimmet
2.p.flt. (dii) gaikkehehpet gaikkeheiddet
3.p.flt. (sii) gaikkehit gaikkehedje
presens nektingsform
(odne in) gaikket
preteritum nektingsform
(ikte in) gaikkehan
perf.partisipp
(lean) gaikkehan
imperativ 2.p.ent.
(til en) gaikket
imperativ 2.p.tot.
(til to) gaikkeheahkki
imperativ 2.p.flt.
(til flere) gaikkehehket
Eanet sojahanhámit →
gaikkehit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • gaikkehit verb transitiv infinitiv
  • gaikkehit verb transitiv indikativ presens 1.p.flt.
  • gaikkehit verb transitiv indikativ presens 3.p.flt.
  • gaikkehit verb transitiv indikativ preteritum 2.p.ent.

Juoga ii doaimma?

Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.

gaikkehit lea vejolaččat dán sáni hápmi:

gaikkehit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • gaikkehit verb transitiv infinitiv
  • gaikkehit verb transitiv indikativ presens 1.p.flt.
  • gaikkehit verb transitiv indikativ presens 3.p.flt.
  • gaikkehit verb transitiv indikativ preteritum 2.p.ent.