Neahttadigisánit

johtit lea vejolaččat dán sáni hápmi:



presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) jođán johten
2.p.ent. (don) jođát johtet
3.p.ent. (son) johtá jođii
1.p.tot. (moai) johte jođiime
2.p.tot. (doai) johtibeahtti jođiide
3.p.tot. (soai) johtiba jođiiga
1.p.flt. (mii) johtit jođiimet
2.p.flt. (dii) johtibehtet jođiidet
3.p.flt. (sii) johtet johte
presens nektingsform
(odne in) jođe
preteritum nektingsform
(ikte in) johtán
perf.partisipp
(lean) johtán
imperativ 2.p.ent.
(til en) jođe
imperativ 2.p.tot.
(til to) johtti
imperativ 2.p.flt.
(til flere) johtet
(til flere) johttet
Eanet sojahanhámit →

johtit (verb)

  • bevege seg
    Balvvat johtet hiljit.
    Skyene beveger seg sakte.
  • (verb) reise
    Sámmol liiko ihkku johtit.
    Sámmol liker å reise om natta.
  • (verb) flytte
presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) jođán johten
2.p.ent. (don) jođát johtet
3.p.ent. (son) johtá jođii
1.p.tot. (moai) johte jođiime
2.p.tot. (doai) johtibeahtti jođiide
3.p.tot. (soai) johtiba jođiiga
1.p.flt. (mii) johtit jođiimet
2.p.flt. (dii) johtibehtet jođiidet
3.p.flt. (sii) johtet johte
presens nektingsform
(odne in) jođe
preteritum nektingsform
(ikte in) johtán
perf.partisipp
(lean) johtán
imperativ 2.p.ent.
(til en) jođe
imperativ 2.p.tot.
(til to) johtti
imperativ 2.p.flt.
(til flere) johtet
(til flere) johttet
Eanet sojahanhámit →
johtit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • johtit verb intransitiv infinitiv
  • johtit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.

Juoga ii doaimma?

Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.

Váldde oktavuođa

Váldde oktavuođa

johtit lea vejolaččat dán sáni hápmi:

johtit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • johtit verb intransitiv infinitiv
  • johtit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.