presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) soaittán soiten
2.p.ent. (don) soaittát soitet
3.p.ent. (son) soaitá soittii
1.p.tot. (moai) soite soittiime
2.p.tot. (doai) soaitibeahtti soittiide
3.p.tot. (soai) soaitiba soittiiga
1.p.flt. (mii) soaitit soittiimet
2.p.flt. (dii) soaitibehtet soittiidet
3.p.flt. (sii) soitet soite
presens nektingsform
(odne in) soaitte
preteritum nektingsform
(ikte in) soaitán
perf.partisipp
(lean) soaitán
imperativ 2.p.ent.
(til en) soaitte
imperativ 2.p.tot.
(til to) soaiti
imperativ 2.p.flt.
(til flere) soitet
(til flere) soaitet
Eanet sojahanhámit →

soaitit (verb)

  • (adverb) kanskje
    Eat soaitte oba oažžut ge áirasa Sámediggái.
    Vi får kanskje ikke engang representant til Sametinget.
  • tilfeldigvis komme til å
presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. (mun) soaittán soiten
2.p.ent. (don) soaittát soitet
3.p.ent. (son) soaitá soittii
1.p.tot. (moai) soite soittiime
2.p.tot. (doai) soaitibeahtti soittiide
3.p.tot. (soai) soaitiba soittiiga
1.p.flt. (mii) soaitit soittiimet
2.p.flt. (dii) soaitibehtet soittiidet
3.p.flt. (sii) soitet soite
presens nektingsform
(odne in) soaitte
preteritum nektingsform
(ikte in) soaitán
perf.partisipp
(lean) soaitán
imperativ 2.p.ent.
(til en) soaitte
imperativ 2.p.tot.
(til to) soaiti
imperativ 2.p.flt.
(til flere) soitet
(til flere) soaitet
Eanet sojahanhámit →
soaitit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • soaitit verb intransitiv infinitiv
  • soaitit verb intransitiv
  • soaitit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.

Juoga ii doaimma?

Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.

soaitit lea vejolaččat dán sáni hápmi:

Der/NomAg
  • avledet handlernomen subst. flt. nominativ
soaitit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • soaitit verb intransitiv infinitiv
  • soaitit verb intransitiv
  • soaitit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.