vuolgit lea vejolaččat dán sáni hápmi:
presens (odne) | preteritum (ikte) | |
---|---|---|
1.p.ent. | (mun) vuolggán | vulgen |
2.p.ent. | (don) vuolggát | vulget |
3.p.ent. | (son) vuolgá | vulggii |
1.p.tot. | (moai) vulge | vulggiime |
2.p.tot. | (doai) vuolgibeahtti | vulggiide |
3.p.tot. | (soai) vuolgiba | vulggiiga |
1.p.flt. | (mii) vuolgit | vulggiimet |
2.p.flt. | (dii) vuolgibehtet | vulggiidet |
3.p.flt. | (sii) vulget | vulge |
- presens nektingsform
- (odne in) vuolgge
- preteritum nektingsform
- (ikte in) vuolgán
- perf.partisipp
- (lean) vuolgán
- imperativ 2.p.ent.
- (til en) vuolgge
- imperativ 2.p.tot.
- (til to) vuolgi
- imperativ 2.p.flt.
- (til flere) vulget
(til flere) vuolget
vuolgit (verb)
-
(verb) dra;
reise av sted
- Máret válddii su gihtii, ja dajai: "vuolgu".
- Marit tok henne i hånden og sa: "la oss dra".
- Mun vulgen ruovttus golmma áigge.
- Jeg dro hjemmefra i tretiden.
presens (odne) | preteritum (ikte) | |
---|---|---|
1.p.ent. | (mun) vuolggán | vulgen |
2.p.ent. | (don) vuolggát | vulget |
3.p.ent. | (son) vuolgá | vulggii |
1.p.tot. | (moai) vulge | vulggiime |
2.p.tot. | (doai) vuolgibeahtti | vulggiide |
3.p.tot. | (soai) vuolgiba | vulggiiga |
1.p.flt. | (mii) vuolgit | vulggiimet |
2.p.flt. | (dii) vuolgibehtet | vulggiidet |
3.p.flt. | (sii) vulget | vulge |
- presens nektingsform
- (odne in) vuolgge
- preteritum nektingsform
- (ikte in) vuolgán
- perf.partisipp
- (lean) vuolgán
- imperativ 2.p.ent.
- (til en) vuolgge
- imperativ 2.p.tot.
- (til to) vuolgi
- imperativ 2.p.flt.
- (til flere) vulget
(til flere) vuolget
- vuolgit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
-
- vuolgit verb intransitiv infinitiv
- vuolgit verb intransitiv
- vuolgit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.
Juoga ii doaimma?
Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.
vuolgit lea vejolaččat dán sáni hápmi:
- Der/NomAg
-
- avledet handlernomen subst. flt. nominativ
- vuolgit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
-
- vuolgit verb intransitiv infinitiv
- vuolgit verb intransitiv
- vuolgit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.