presente (odne) pretérito (ikte) kondisjonalis
anistuvan anistuvven anistuvalin
anistuvašin
anistuvat anistuvvet anistuvalit
anistuvašit
anistuvvá anistuvai anistuvalii
anistuvašii
anistuvve anistuvaime anistuvaleimme
anistuvašeimme
anistuvvabeahtti anistuvaide anistuvaleidde
anistuvašeidde
anistuvvaba anistuvaiga anistuvaleigga
anistuvašeigga
anistuvvat anistuvaimet anistuvaleimmet
anistuvašeimmet
anistuvvabehtet anistuvaidet anistuvaleiddet
anistuvašeiddet
anistuvvet anistuvve anistuvaledje
anistuvašedje
presente negación
anistuva
pretérito negación
anistuvvan
kondisjonalis negación
anistuvale
anistuvaše
perf.participio
anistuvvan
imperativo segunda persona singular
anistuva
imperativo segunda persona dual
anistuvvi
imperativo segunda persona plural
anistuvvet
Eanet sojahanhámit →

anistuvvat (verb)

  • 1. (VLc) tener ganas (IV, Span: + de + V)
    Mun anistuvan dan silkái.
    Tengo ganas de comprar esa bufanda de seda.
  • 2. (Pasionalmente, patológicamente) (verb) desear (IV)
    Pyromana anistuvai viessobuollimii.
    El pirómano deseaba incendiar la casa.
  • 3. (verb) gustar (IV, Span: + WObjPron)
    Mun anistuvan dan silkái.
    Me gusta esa bufanda de seda.
  • 4. (verb) entusiasmar (IV, Span: + WObjPron)
    Mun anistuvan dan musihkkii.
    Me entusiasma esa música.
  • 5. (verb) codiciar (IV)
    Son anistuvvá earáid riggodagaide.
    Codicia las riquezas ajenas.
presente (odne) pretérito (ikte) kondisjonalis
anistuvan anistuvven anistuvalin
anistuvašin
anistuvat anistuvvet anistuvalit
anistuvašit
anistuvvá anistuvai anistuvalii
anistuvašii
anistuvve anistuvaime anistuvaleimme
anistuvašeimme
anistuvvabeahtti anistuvaide anistuvaleidde
anistuvašeidde
anistuvvaba anistuvaiga anistuvaleigga
anistuvašeigga
anistuvvat anistuvaimet anistuvaleimmet
anistuvašeimmet
anistuvvabehtet anistuvaidet anistuvaleiddet
anistuvašeiddet
anistuvvet anistuvve anistuvaledje
anistuvašedje
presente negación
anistuva
pretérito negación
anistuvvan
kondisjonalis negación
anistuvale
anistuvaše
perf.participio
anistuvvan
imperativo segunda persona singular
anistuva
imperativo segunda persona dual
anistuvvi
imperativo segunda persona plural
anistuvvet
Eanet sojahanhámit →
anistuvvat Sátnehistorjá → (Ii gávdno teakstakorpus dán gillii)
  • anistuvvat verb intransitiv infinitivo
  • anistuvvat verb intransitiv indicativo presente primera persona plural

Juoga ii doaimma?

Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.

anistuvvat lea vejolaččat dán sáni hápmi:

anistuvvat Sátnehistorjá → (Ii gávdno teakstakorpus dán gillii)
  • anistuvvat verb intransitiv infinitivo
  • anistuvvat verb intransitiv indicativo presente primera persona plural