presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. lihkastan lihkastin
2.p.ent. lihkastat lihkastit
3.p.ent. lihkasta lihkastii
1.p.tot. lihkastetne lihkasteimme
2.p.tot. lihkasteahppi lihkasteidde
3.p.tot. lihkasteaba lihkasteigga
1.p.flt. lihkastat
lihkastit
lihkasteimmet
2.p.flt. lihkastehpet lihkasteiddet
3.p.flt. lihkastit lihkastedje
presens nektingsform
lihkas
preteritum nektingsform
lihkastan
perf.partisipp
lihkastan
Eanet sojahanhámit →

lihkastit (verb)

presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. lihkastan lihkastin
2.p.ent. lihkastat lihkastit
3.p.ent. lihkasta lihkastii
1.p.tot. lihkastetne lihkasteimme
2.p.tot. lihkasteahppi lihkasteidde
3.p.tot. lihkasteaba lihkasteigga
1.p.flt. lihkastat
lihkastit
lihkasteimmet
2.p.flt. lihkastehpet lihkasteiddet
3.p.flt. lihkastit lihkastedje
presens nektingsform
lihkas
preteritum nektingsform
lihkastan
perf.partisipp
lihkastan
Eanet sojahanhámit →
lihkastit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • lihkastit verb intransitiv infinitiv
  • lihkastit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.
  • lihkastit verb intransitiv indikativ presens 3.p.flt.
  • lihkastit verb intransitiv indikativ preteritum 2.p.ent.

presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. lihkan lihkken
2.p.ent. lihkat lihkket
3.p.ent. lihkká lihkai
1.p.tot. lihkke lihkaime
2.p.tot. lihkkabeahtti lihkaide
3.p.tot. lihkkaba lihkaiga
1.p.flt. lihkkat lihkaimet
2.p.flt. lihkkabehtet lihkaidet
3.p.flt. lihkket lihkke
presens nektingsform
lihka
preteritum nektingsform
lihkkan
perf.partisipp
lihkkan
Eanet sojahanhámit →

lihkkat (verb)

  • bevege seg
  • stå opp
presens (odne) preteritum (ikte)
1.p.ent. lihkan lihkken
2.p.ent. lihkat lihkket
3.p.ent. lihkká lihkai
1.p.tot. lihkke lihkaime
2.p.tot. lihkkabeahtti lihkaide
3.p.tot. lihkkaba lihkaiga
1.p.flt. lihkkat lihkaimet
2.p.flt. lihkkabehtet lihkaidet
3.p.flt. lihkket lihkke
presens nektingsform
lihka
preteritum nektingsform
lihkkan
perf.partisipp
lihkkan
Eanet sojahanhámit →
lihkkat Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • lihkkat verb intransitiv


Der/st (verb)

Der/st
  • litt/fort verb infinitiv
  • litt/fort verb indikativ presens 1.p.flt.
  • litt/fort verb indikativ presens 3.p.flt.
  • litt/fort verb indikativ preteritum 2.p.ent.

Juoga ii doaimma?

Jus fuobmát meattáhusa, de berrešit váldit oktavuođa minguin. Čilge čuolmma ja muital guđe neahttalohkki dahje mobiilatelefovnna don geavahit, ja maid ledjet ohcame go fuobmájit váttisvuođa.

lihkastit lea vejolaččat dán sáni hápmi:

Der/st
  • litt/fort verb infinitiv
  • litt/fort verb indikativ presens 1.p.flt.
  • litt/fort verb indikativ presens 3.p.flt.
  • litt/fort verb indikativ preteritum 2.p.ent.
lihkastit Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • lihkastit verb intransitiv infinitiv
  • lihkastit verb intransitiv indikativ presens 1.p.flt.
  • lihkastit verb intransitiv indikativ presens 3.p.flt.
  • lihkastit verb intransitiv indikativ preteritum 2.p.ent.
lihkkat Sátnehistorjá → Oza buot hámiid teavsttain →
  • lihkkat verb intransitiv